VAKAVA 2017 työkalut. VAKAVA-koe haltuun.
”Tuli muuten ihan törkee déjà-vu tänään ärrällä…!”  Kuva: Janna Manninen

Pitäisikö uusia opettajia valita nippelitiedon perusteella?

Vuoden 2016 kasvatustieteellisten alojen pääsykokeessa pyydettiin toistamaan ulkoa lähdeteosten julkaisuvuosia. Näitä on mainittu aineistossa noin tuhat. Onko tämä todella tärkeämpää kuin sisältöjen osaaminen?

Matin VAKAVA blogi

Ilmaiseksi. Ei sitoumuksia. Suomen suurin valmennusyhteisö. 

Paine pääsykoejärjestelmän uudistamiseen on tällä hetkellä suuri. Tarvitaan kokelaita vähemmän rasittavia vaihtoehtoja. Kasvatustieteellisten alojen VAKAVA-koe on jo kymmenen vuotta vanha järjestelmä. Se toimii mielestäni kohtalaisen hyvin ja reilusti, kunhan kokeen tehtävät pysyvät tolkuissaan.

Tänä vuonna (VAKAVA 2016) kokeen kaikki tehtävät eivät olleet riittävän tarkkaan harkittuja ja samalla otettiin askel epätoivottuun suuntaan. Pääsykokeisiin lukeminen tulee muuttumaan entistä raskaamaksi tehtäväksi, kun hakijat orientoituvat muuttuneen linjan mukaiseen opiskeluun seuraavana vuonna.

Nippelitieto: yksityiskohtainen tieto, jolle ei ole juurikaan käyttöä. Wikisanakirja

Nykyinen oppimiskäsitys korostaa merkityksellisen tiedon syvällistä omaksumista. Tiedon tulisi olla väline todellisen elämän monimutkaisista haasteista selviämiseen.

Mielestäni on jotenkin erikoista, että näitä moderneja ajatuksia oppimisesta kehitellään kasvatustieteiden laitoksilla ja samanaikaisesti kasvatustieteiden valintakokeissa opiskelijoita arvioidaan osin kovin pinnallisen ulkomuistin perusteella.

VAKAVA-kokeen haukkuminen pinnalliseksi on kuitenkin vanha virsi, jota en halua laulaa. Koe on itse asiassa ollut viime aikoina todella hyvin rakennettu syvempää päättelyä testaava kokonaisuus. Harmi, että tänä vuonna mentiin välillä pahasti nippelin puolelle, vaikka kokeessa olikin monia mainioita tehtäviä.

Onko lähdeviitteiden ulkoa opetteleminen nykyisen oppimiskäsityksen mukaista?

Tehtävä 23 hämmentää minua vuoden 2016 VAKAVA-kokeessa ehkä eniten.  Tehtävää ei voi ratkaista ilman, että on opetellut ulkoa pääsykokeen aineistossa käytettyjen lähdeteosten julkaisuvuosia. Aineistona toimii artikkelikokoelma Samalta viivalta 10 (PS-kustannus 2016).

Tieteellinen teksti perustuu aina lähteille. Lähdeviitteessä lähde merkitään sulkuihin ja samalla ilmoitetaan se vuosi, jolloin lähdeteos on julkaistu. Tein sanahakuja VAKAVA-kokeen aineistoon ja laskin, että tekstin sisältä löytyy noin tuhat tällaista vuosilukua.

Tällainen muistitehtävä on lähes mahdoton… ja lähes merkityksetön. Tekstin sisällön ymmärtäminen vaikuttaisi huomattavasti järkevämmältä toiminnalta, kuin lähdeviitteiden vuosilukujen ulkoa muistaminen.

Tehtävä 23 on tällainen:

Muutamat kohdat tässä tehtävässä ovat aivan tavallisia historiallista tietämystä mittaavia kysymyksiä. Osa tehtävän alakohdista taas vaikuttaa kokeen aineiston tuntien melko erikoisilta.

Tutkitaan tarkemmin kohtaa c) Pystyvyysusko. Kokeen aineistosta löytyy vain yksi ainoa virke, jolla voi vastata tähän kohtaan . Tämä virke on sivulla 70 ja menee näin:

Subjektiivisen eli koetun kompetenssin käsite perustuu alun perin Almondin ja Verban (1963/1989) määritelmään, ja sitä pidetään Banduran (1997) pystyvyysuskon (self-efficacy) vastineena.

Kokelaiden on siis tullut muistaa ulkoa se, että eräässä aineiston artikkelissa kirjoittajat viittaavat Banduran vuonna 1997 julkaisemaan teokseen. Sama logiikka koskee kohtaa e), f), h) ja rajoitetusti kohtaa a). Yhteensä näistä kysymyksistä saa niin paljon pisteitä, että se vaikuttaa suoraan luultavasti satojen opettajaksi tai kasvatustieteilijäksi haluavien opiskelupaikkaan!

Huomattavaa on, että kokeessa ei kysytä mitään pystyvyysuskon merkityksestä, sisällöstä tai yhteyksistä muihin asioihin. Kysytään ainoastaan julkaisuvuotta eräästä teoksesta, jossa pysyvyysuskosta puhutaan.

Pystyvyysuskolla tarkoitetaan uskomuksia, joita ihmisellä on omasta kyvystään saavuttaa tavoitteita. Vahvalla pystyvyysuskolla on todettu olevan valtavasti positiivisia vaikutuksia ihmisen elämässä.

Albert Bandura on kuuluisa psykologi. Kuva: Albert Bandura, CC BY-SA 4.0

Oppilaiden pystyvyysuskon tukeminen on opettajan jokapäiväistä työtä ja pystyvyysuskon käsitteen sisällön ymmärtämisen voisi väittää olevan jopa keskeistä kasvatus- ja opetustyössä onnistumiselle.

Lähes minkä tahansa teoksen julkaisuvuosi löytyy Googlesta muutamassa sekunnissa. Mutta ainoastaan pystyvyysuskon merkityksen ymmärtäminen avaa mahdollisuuden tehdä viisaampiä päätöksiä elämässä ja ammatissa. Vuosiluvut tai Google eivät riitä. Kysymys on asiantuntijuudesta, joka alkaa käsitteen merkityksen ja vaikutussuhteiden ymmärtämisestä.

”Hei Siri, Googlaa miten voin tukea Reetan minäpystyvyyttä tänään.”

Reunahuomautuksen kaltaisten yksityiskohtien osaamista ei ole tietääkseni korostettu enää vähään aikaan henkilökohtaisen menestymisen ehtona tai kansakunnan inhimillisen pääoman sisältönä. Onko jokin muuttunut? Onko oppimistutkimuksessa tapahtunut jotain, jota en ole huomannut?

Epäilen, ettei teosten tarkkojen julkaisuvuosien ulkoa muistamista tarvita modernissa korkeakoulussa tai työelämässä. Mitä käyttöä on esimerkiksi tiedolla, että Feather julkaisi köyhyyden syiden luokittelua koskevan teoksensa vuonna 1974, eikä esimerkiksi vuonna 1976 (tehtävän kohta h)?

Vuosiluvut on tullut todellakin osata tässä tehtävässä vuoden tarkkuudella. Uskomatonta, mutta totta, huokailee sisäinen kasvatustieteilijäni.

Olen keskustellut kokelaiden kanssa tästä tehtävästä ja useat heistä sanovat, että he olisivat rankan opiskelun jälkeen osanneet asioiden sisällöt, eikä heille olisi tullut mieleenkään opetella vuosilukuja lähdeviitteistä.

Kummalla tiedolla on enemmän merkitystä tietoyhteiskunnan asiantuntijatehtävissä, joihin kokelaatkin haluavat kouluttautua? Kokelaat tietävät vastauksen tähän kysymykseen, eikä heille edes ole vielä kasvatustieteellistä koulutusta.

Opiskelijat tekevät jo nyt strategioita seuraavalle vuodelle siitä, kuinka he opiskelevat kaikki aineiston numerot ulkoa, jos eivät pääse tänä vuonna sisään. Nippelitiedon muistiin takominen on järkevää toimintaa tilanteessa, jossa oma tulevaisuus voi riippua satunnaisen vuosiluvun muistamisesta. Tuhansien ihmisten opiskelustrategia on nyt arvioinnin ohjaamana muuttumassa atomistiseksi ja pintasuuntautuneeksi.

Kokeen kysymys on aina pyyntö opetella seuraavalla kerralla samanlaisia asioita. Jokaisen opettajan on hyvä muistaa tämä. Kokeet eivät vain mittaa osaamista, ne myös luovat aivan tietynlaista osaamista.

Lähdeviitteet väitteinä teorioiden kehittämisajankohdasta

Tehtävää tarkastellessani päädyin lopulta miettimään myös sitä, voiko tehtävää ylipäätään ratkaista lähdeaineiston tietojen perusteella.

Bandura ei nimittäin kehittänyt pystyvyysuskon käsitettä 1997 julkaistussa teoksessaan. Ja tehtävässä kysytään nimenomaisesti käsitteiden kehittämisen ajankohdasta. 1997 julkaistuun teokseen viitataan usein ja se on herättänyt paljon tutkimusmielenkiintoa. Kuitenkin Bandura puhui pystyvyysuskostan (self-efficacy) jo 1970-luvulla. Teos Self-efficacy: Toward a unifying theory of behavioral change julkaistiin vuonna 1977 (Psychological Review, 84(2), 191-215.)

Ote Banduran vuonna 1977 julkaisemasta artikkelista.

VAKAVA-kokeen tehtävässä 23 oletetaan, että viitteenä käytetyn teoksen julkaisuvuodesta voidaan päätellä käsitteen historiallinen kehittämisajankohta. En olisi täysin varma tästä asiasta, viisaammat sanokoot mielipiteensä.

Oma käsitykseni on, että vaikka tutkija pyrkiikin usein viittaamaan teoksiin, joissa käsite tai teoria lanseerataan, lähdeviitteen vuosiluku ei ole varsinaisesti tieteenhistoriallinen väite siitä, että käsite tai teoria olisi kehitetty tuona vuonna. Viitten vuosiluku on yksinkertaisesti lähteenä käytetyn teoksen julkaisuvuosi.

Kokelaiden näkökulma

Tuon viestiä viime viikolla VAKAVA-kokeeseen osallistuneilta ihmisiltä. Näyttäisi vahvasti siltä, että he eivät halua, että heidän identiteettinsä rakentumisen tärkeän osan ja mahdollisesti koko loppu elämänsä ammatillisen unelman ratkaisee tämä lähdeteosten julkaisuvuosien muistamista vaativa tehtävä.

Tein penen kyselyn, johon sain yllättävän nopeasti 342 vastausta tämän vuoden VAKAVA-kokeeseeen osallistujilta. 98,5 % vastaajista on sitä mieltä, että tehtävää 23 ei tulisi käyttää kasvatustieteellisten alojen opiskelijavalintojen perusteena.

VAKAVA koe tehtävä 23 kysely

Jotenkin tuntuu, että tätä kannattaisi nyt harkita uudelleen. Mikä voi olla perusteena tällaiselle tehtävälle? Eikö asiaan voisi vielä vaikuttaa? Näyttäisi siltä, että pääsykokeessa kerrotaan hakijoille eri tarinaa kasvatuksesta ja oppimisesta, kuin tulevissa kasvatustieteen opinnoissa.

Kerron vielä terveisiä tämän vuoden VAKAVA-kokeeseen todella huolellisesti ja innolla valmistautuneilta kokelailta. Seuraan tätä kamppailua joka kevät hyvin läheltä ja saan kuulla monenlaisia tarinoita ja tutustua monien valmentautujien matkaan.

Matkaan saattaa kuulua äärimmäistä merkityksen ja innostuksen tunnetta. Usein kuitenkin paine voi valmentautumisen aikana tuntua todella raskaalta: ahdistus tulevasta kokeesta itkettää, stressi saa unohtelemaan arkisia asioita ja painajaiset vievät yöunet. Osa kokelaista ei enää henkisesti jaksa hakuprosessia, jos kokeessa vaadittava osaaminen ei ole lainkaan ennakoitavissa.

Instagramissa jakamani #VAKAVA2016 tsemppikuva. Beatles hajosi, Rollarit eivät.

Hakijoiden tulisi saada tietää tuleeko heidän keskittyä trivian ja numeroiden ulkoa opetteluun vai monimutkaisiin merkityksiin ja sisältöihin. Tuleeko opiskelussa käyttää 1950-luvun vai 2010-luvun menetelmiä? Hakijoiden tulisi saada tietää, ovatko lähdeviitteiden sulkujen sisäpuolella olevat nimet ja vuosiluvut tosiaan merkityksellisempiä kuin niiden ulkopuolella oleva sisältö.

Linja VAKAVA-kokeissa on ollut mielestäni tähän mennessä riittävän selkeä. Kokeeseen valmistautuvia on voinut ohjata ja lohduttaa tiedolla, että vain tieteellisen sisällöllisen osaamisen ja päättelykyvyn kannalta merkityksellisiä asioita tullaan kysymään kokeessa.

Edellisten vuosien kokeita tarkkaan tutkiva on tiennyt mihin keskittyä. Monivalintatehtävät ovat vaikuttaneet hyvältä tavalta mitata merkityksellistä osaamista. Pelkäänpä, että numerotiedon korostaminen (ks. myös tehtävät 5 ja 8) entisestään lisää valintakoevalmennusten tarvetta. Ilman tietoa siitä mitkä numerot ja ketkä henkilöt ovat muita tärkeämpiä, opiskelu voi tuntua epätoivoiselta.

Merkityksettömien numerotietojen opettelua ei tarvita lisäämään kokeen erottelukykyä

Jos valintaprosessi säilyy tulevaisuudessa samankaltaisena, tulee tämä yksi tehtävä taatusti ohjaamaan koetta varten tehtävää opiskelua tiettyyn suuntaan. Huonompaan suuntaan. Haluaisin tietää, onko tämä harkittua ja tarkoituksellista ja miten tätä voidaan perustella?

Minulla on kokemus noin kahdeksan sadan monivalintatehtävän laatimisesta ja muutamasta miljoonasta yksittäisestä vastauksesta näihin tehtäviin. Voin sanoa, että lähdeteosten vuosilukuja ei tarvita lisäämään monivalintakokeiden erottelukykyä. Ihmiset voidaan erotella toisistaan todella vaikeiden tieteellisesti perusteltua päättelykykyä ja sisällöllistä osaamista vaativien monivalintatehtävien perusteella.

Kasvatus on teko ja arviointi ohjaa kasvatettavien tekoja

Haluan lopuksi kiittää VAKAVA-työryhmää aivan loistavasta kirjallisen kokeen aineistosta. Olen aina kokenut, että aineisto on jo itsessään ollut tarkoituksellinen kasvatusteko. Kokeeseen osallistujat saavat sen lukemisesta itselleen paljon, vaikka eivät edes läpäisisi koetta. Aineistoissa olevat artikkelit käsittelevät yksityisen ja yhteiskunnallisen elämän kannalta tärkeitä ja mielenkiintoisia asioita.

Oppimateriaalin ja mittaustavan valinta ovat kasvatustekoja

Tänä vuonna aineisto oli erityisen koskettava. Viimeisenä on Matti Tanelin filosofinen artikkeli, joka käsittelee pahuutta holokaustin ja koulusurmaajien kautta. Tämä artikkeli ja samalla koko aineisto loppuu toteamukseen siitä, että kasvatus on tekoja ja että oikeat teot vaativat välillä rohkeutta.

Samalla kun kiitän VAKAVA-työryhmää tämän vuoden aineistosta ja kokeesta, haluan muistuttaa tästä rohkeudesta. Nyt päätetään siitä, ohjataanko tulevia opettajia pohtimaan pystyvyysuskon merkitystä motivaatioprosessissa vai opettelemaan ulkoa lähdeteosten julkaisuvuosia. Nyt päätetään myös siitä, onko oleellisempaa pohtia pahuuden luonnetta filosofisesti vai tietää minä vuonna Hannah Arendt kirjoitti Eichmann-teoksensa.

Tämän vuoden VAKAVA-kokeessa on monia todella hyviä tehtäviä. Olisiko tehtävää 23 mahdollista arvioida uudestaan?

Terveisin Matti Pekkarinen

Tämä artikkeli on uudistettu ulkoasultaan ja sisällöltään blogimme päivityksen yhteydessä talvella 2016. Samalla valitettavasti erittäin hyvää sisältöä sisältäneet kommentit poistuivat. Kiitos kaikille keskustelijoille näkökulmistanne!

Ilmaiseksi. Ei sitoumuksia. Suomen suurin valmennusyhteisö. 

👇 Kenen täytyisi kuulla tästä? Jaa! 👇

levitä rakkautta – sharing is caring

Mitä vielä odotat?

Muuta VAKAVA-kokeesi helpommaksi

Liity VAKAVA 2019 Heimoon!

Tykkää meistä Facebookissa: